Porvoon Digiohjelmasta löytyy paljon teknologiayritysten myyntipuhetta. Digitalisaatiossa kokeileva kulttuuri ei kuitenkaan ole valmiiden ohjelmistojen käyttöönottoa eikä sitä, että etsitään käyttökohteita kulloisellekin trenditeknologialle.
Yritykset, jotka myyvät trenditeknologiaa kulkevat helposti rahapussi edellä. Rahapussia pidetään takataskussa ja niinpä kiivetään puuhun takalisto edellä. Digiohjelmassa mainittu Sipilän hallitus toimi suuryritysten ehdoilla, mikä näkyi usein lähestymistavoissa, vaikka teemat olivat ajankohtaisia. Verorahojen tarkoitus ei ole yksityisen sektorin osinkojen rahoittaminen vaan kansalaisten ongelmien ratkaiseminen.
Tietojenkäsittelytieteessä usein naureskellaan keinoälyuskovaisille. Keinoäly on säännöllisin väliajoin kertautuva trendi, jossa tapahtuu paljon kehitystä, mutta toistuvasti tulokset jäävät kauas lupauksista. Keinoäly kunnan palveluissa ei ole mahdollinen ilman oikeaa oppimisdataa ja sitä kukaan markkinamies ei voi myydä. Lohkoketjut lisäävät tietoturvaa, mutta kasvattavat luonnonvarojen kulutusta, koska tarvitsevat uusia tehokkaita sähköä syöviä laitteita.
Jos ongelmia oikeasti halutaan ratkaista, ongelmat pitää tunnistaa, analysoida ja etsiä juuri niihin sopiva ratkaisu. Toimintatapojen pullonkaulojen tunnistamiseen ja prosessien oikaisemiseen on omat menetelmänsä, jotka toimivat tarvittaessa vaikka pelkällä kynällä ja paperilla. Ison osan prosessia pystyy usein automatisoimaan. Yksi komponentti voi olla joku uusi teknologia, mutta ihminen on lähes aina keskeinen osa ratkaisua. Ulkopuolelta tuotu tekninen ratkaisu jättää usein kohtaamatta sitä käyttävän ihmisen – ja siksi ratkaisut pitää rakentaa käyttäjälähtöisesti.
Kokeilevaan digitalisaatioon sopii parhaiten ketterillä menetelmillä tehtävä ohjelmistokehitys. Ketterillä menetelmillä saadaan nopeasti käyttökelpoinen tuote, jonka jatkokehitystä voidaan ohjata haluttuun suuntaan oman oppimisen ja ympäristön muutosten myötä. Tulokset ja laatu ovat usein ketterillä menetelmillä parempia kuin perinteisillä menetelmillä. Kustannukset ovat hyvin ennakoitavissa ja pieleen mennyt kokeilu on helppo keskeyttää. Myös kuntatasolla on nykyään hyvin kokemusta ketterien menetelmien kilpailuttamisesta.
Kokeiluista suurin osa epäonnistuu. Kokeilukulttuurissa täytyy olla varaa epäonnistua, menettää rahaa ja aikaa. Siksi kokeiluja on hyvä jakaa useiden kuntien kesken, mutta pitää muistaa, että kokeiluihin liittyy monia muuttujia eikä soveltaminen uuteen ympäristöön aina toimi. Akateeminen yhteisö on hyvä pitää mukana kokeiluissa, sillä yliopistoille kokeilun pitäisi olla ydinosaamista.
Onnistunutta digitalisaatiota ei voi ostaa, vaan siinä täytyy olla itse mukana. Ratkaisu voi löytyä vain jos ymmärtää ongelman. Kuuluisassa tieteiskirjassa Linnunradan käsikirja liftarille supertietokone antoi vastauksen elämään, maailmankaikkeuteen ja kaikkeen muuhun sellaiseen: ”42”. Ongelma oli, että tietokoneen tekijät eivät tarkalleen ottaen tienneet mikä kysymys oli.
Julkaistu Uusimaa-lehdessä