Porvoossa äänestettiin kunnallisvaaleissa 13.6. ja valtuustoon valittiin 51 edustajaa tekemään päätöksiä kuntalaisten verorahojen käytöstä. Puolueiden kannatuksesta laskettiin prosentteja, mutta kannatuksensa ylipäänsä ilmaisi vain reilu puolet äänioikeutetuista. Uudessa valtuustossa on teknisesti mahdollista, että enemmistöpäätöksen tekee kokoonpano, jota äänesti 9,73 prosenttia kunnan äänioikeutetuista.
Puhuminen 9,73 prosentista on totta kai saivartelua, mutta ihan käytännössäkin enemmistöpäätöksiä tullaan tekemään alle kolmasosan kuntalaisista äänillä. Uudessa valtuustossa on useita erilaisia 3-4 puolueen yhdistelmiä, jotka saavat valtuustossa yksinkertaisen enemmistön noin 27 prosentin yhteenlasketulla kannatuksella.
Kun pelataan politiikkaa on helppo harhautua miettiimään taktiikkaa, millä saa kerättyä eniten pisteitä. Päättäjät voivat jakautua joukkueisiin jotka kilpailevat toisiaan vastaan. Pelit kuuluisi kuitenkin jättää pöytälaatikkoon, kun on tarkoitus hoitaa yhteisiä asioita. Siten saadaan toivottavasti ensikerralla myös enemmän väkeä mukaan. Siihen asti on erityisen tärkeää kuunnella herkällä korvalla kaikkia asianosaisia, kun tehdään päätöksiä.
Kuka on asianosainen ja miten laaja kuuleminen voi tapahtua? Vaikka valtiollisten vaalien varmuustasoa olevan sähköisen järjestelmän rakentaminen on vaikeaa, neuvoa-antaviin äänestyksiin sopiva yleiskäyttöinen palvelu on teknisesti melko helppo rakentaa. Äänioikeuden tarkistamiseenkin on olemassa valmiit käytännöt. Astetta vaikeampaa on muotoilla oikeat kysymykset.
Jokseenkin kaikissa päätöksissä on hyötyjiä ja haittaa kärsiviä. Usein on kai tapana kysyä tasavertaisesti julkisesti kaikilta tai yksinomaa väestörekisterin mukaisen postinumeron mukaan lähellä asuvilta. Mutta asia ei ole niin yksinkertainen. Esimerkiksi konserttisalin rakentamisesta hyötyy populaarimusiikin kautta koko kaupunki ja naapurikunnatkin, mutta kulttuuriareenan lähellä asuvat joutuvat tottumaan desibeleihin ja valitettavasti myös pihakasveja lannoittaviin rokkikukkoihin. Hyötyjiä on paljon mutta haitta harvoille voi olla suuri. Ehkä kaikilla tulisi olla oikeus kertoa mielipiteensä, mutta suoraa haittaa kärsivän sanalla voisi olla enemmän painoa. Paikallisissa asioissa – etenkin neuvoa antavassa äänestyksessä – ei aina tarvitse olla yksi ääni per yksi ihminen. Ainakin maantieteellinen karkea rajaus olisi hyvinkin mahdollista toteuttaa sähköisellä työkalulla.
Huonolla äänestysaktiivisuudella saatu mandaatti on heikko. Puoluepolitiikan rinnalle tarvitaan lisää suoraa demokratiaa. Huutoäänestyksellä ei koskaan saa rajoittaa perusoikeuksia, mutta monessa muussa tapauksessa neuvoa-antavista äänestyksistä voisi olla suuri hyöty