Kun kaupungit ovat pitkästä aikaa täynnä lunta, monelle tulee mieleen, että ehkä ilmastonmuutosta onkin liioteltu. On kuitenkin syytä muistaa, että ei yksi pääsky kesää tee – eikä yksi tuisku tee tyhjäksi ilmastonmuutosta. Vuosi 2020 oli mittaushistorian lämpimin ja viime vuosisadan alusta vuoden keskilämpötilat ovat nousseet parilla asteella. Vaikka pihalla voi tänään peuhata samalla tavalla kuin oman lapsuuteni talvina, lapseni tulevaisuus ei ole vakaalla pohjalla.
Ilmasto lämpenee eikä lämpenemistä voi arvioida päivä kerrallaan. Pitää tarkastella pidempiä ajanjaksoja ja isompia kokonaisuuksia. Suomen kuuluisin uhanalainen eläin saimaannorppa tarvitsee sekä lunta että jäätä lisääntyäkseen. Tänä vuonna sitä on onnistanut lumen suhteen, mutta tällä viikolla Saimaalla ollaan jään paksuudessa edelleen 20 senttimetriä jäljessä sadan edellisen vuoden keskiarvoa. Ilmastonmuutos uhkaa montaa muutakin eläinlajia ja monelle se on koitunut jo kohtaloksi.
Jos haluamme säilyttää omille lapsillemme samanlaisen elinkelpoisen maailman, missä itse kasvoimme, meidän täytyy toimia nyt ja toimia tehokkaasti. Moni poliitikko kuitenkin vähättelee ilmastonmuutosta. Joidenkin on vaikea leikata omista etuoikeuksistaan – etenkin heidän, joiden mielestä sosiaaliturva on tarpeetonta luksusta. Oman edun sijaan täytyy ajatella tulevia sukupolvia, mutta osa on valmis ”heittämään lapset sakaaleille”. Kultasakaali canis aureus kun on yksi ilmastonmuutoksen myötä Suomeen saapuneista uusista tulokaslajeista.
Ilmastonmuutoksen suurimmat päätökset tehdään kansainvälisesti tai valtion tasolla, mutta kuntienkin päätöksillä on merkistystä.