Kun olin teini-ikäinen televisiossa puhuttiin siitä, kuinka roolipelit johtavat saatananpalvontaan. Tietokonepelien puolestaan uskottiin tekevän ihmisistä väkivaltaisia. Nyt asiat toki tiedetään paremmin, mutta harrastuskulttuurissa aina on parantamisen varaa.
Edellä mainittujen rooli- ja tietokonepelien lisäksi harrastin monipuolisesti toki muutakin: trumpetin soittoa, skeittaamista, jalkapalloa, tietokoneohjelmointia, kirjallisuutta, viikinkiajan historiaa – ja vähän myöhemmin punk-rock musiikkia. Kaikista näistä sain osaltaan eväitä myöhempään elämään. Pääsin nauttimaan harrastuksista monipuolisesti ja melko ennakkoluulottomasti.
Tähän päivään mennessä moni ennakkoluulo on lientynyt, mutta yhteiskunnan tuki ohjautuu edelleen korostetusti perinteisesti suosituille osa-alueille. Tietokonepelaamisen arvostus nousi paljon palkintokilpailun ja ammattipelaamisen kautta. Harrastusten arvoa ei pidä mitata vain niiden harrastajamäärien ja taloudellisen merkityksen kautta.
Kunnan tuki kannattaa aina ohjata ennen kaikkea junioritoimintaan, mutta tuettujen harrastusten kenttä tulee pitää laajana ja kannustaa uusiin avauksiin.
Uusimmat kirjoitukset aiheesta
- Se alkoi Porvoosta
Suomessa on kaksi kaupunkia, joista löytyy sekä japanilaisen jousiammunnan että miekkailun seurat. Molempien lajien kyudon ja kendon harrastus Suomessa myös alkoi Porvoosta 80-luvulla. Kyudon kautta alkoi myös oma erityinen suhteeni tähän kaupunkiin – jo kauan ennen kuin asetuin tänne asumaan. Uuden aloittaminen vaatii aina innostusta ja usein riskin ottamista. Jatkaminen vaatii sinnikkyyttä ja sitoutumista, sillä … Lue lisää