Lähikauppani yrittäjä ja kuntavaalikilpailijani toisessa puolueessa kirjoitti Uusimaa-lehden yleisönosastoon yrittäjistä, vasemmistosta ja valinnanvapaudesta. Itse en tunnistanut hänen kuvaamiaan asioita todellisuudesta ympärilläni. Hänen kaupastaan ja sen valikoimasta pidän.
Yrittäjä on oman toimialansa asiantuntija siinä missä työntekijä oman työnsä. On aina perin ikävää, jos poliittista agendaa ajava pieni yrittäjäjoukko yrittää puhua kaikkien yrittäjien puolesta samoin, kun jos vain vähemmistön kannatusta nauttiva puolue väittää edustavansa kansan ääntä.
Ammattilainen on oman työnsä asiantuntija, mutta saman alan ammattilaisissakin on eroja. On syynsä sille, että leikkaussalissa operoi kirurgi ja mielenterveyttä arvioi psykiatri. Tuskin kukaan toivoisi omalla kohdallaan osia toisin päin.
Yrittäjiä täytyy kuulla moniäänisesti – toki kuulla paljon työpaikkoja tarjoavia yrityksiä, mutta myös antaa ääni palvelualojen yksinyrittäjille, joiden haasteita halvat tontit ja kaavoitus ei ratkaise. Suomessa on jo 170000 yksinyrittäjää, 5% kaikista työikäisistä.
Päivittäistavaran vähittäiskauppa on Suomessa suurten ketjujen hallitsemaa ja liiketoimintaa, jota ei voi siirtää ulkomaille. Siinä missä korona ajoi ravintoloita konkurssiin, ruokakaupat kukoistivat. Tällaisen alan yrittäjä ei ehkä aina ihan ymmärrä, kuinka monella muulla isolla liiketoiminnan alueella työt ja pääomat liikkuvat ilman rajoja tai kuinka pienen yrittäjän murheet ovat ehkä aivan muita, kuin ideologiat ja imago. Oman alansa asiantuntija kauppias on.
Itse olen elättänyt itseni suurimman osan aikuisikää IT-alan yrittäjänä ja nyt olen työntekijänä saman alan yksityisessä yrityksessä. Omalla sektorillamme yrityksemme on yksi harvoista, jotka ovat edelleen täysin suomalaisessa omistuksessa. IT-ala on myös sellaista, missä monet suuret asiakkaat ovat julkisia toimijoita eli ostavat palveluita verorahoilla. Näin verorahoja siis siirtyy ulkomaille osinkoina.
Sosiaali- ja terveysalalla ulkomaisten sijoittajien voitontavoittelusta on kuultu vielä karumpia esimerkkejä, kun palkkakulut ajetaan niin alas, että vanhuksille ei enää riitä hoitajia – mutta sote-yrityksistä minulla ei ole omaa kokemusta, olen vain lukenut lehdistä.
Entä saavatko kaikki valita vapaasti millaiseen työhön ryhtyvät? Tämä on aihe, missä talousoikeiston ideologinen hömppä saisi unohtua ja voitaisiin alkaa katsoa tosiasioita. Tutkimuksissa on toistuvasti todettu, että nykysuomessa huono-osaisuus periytyy vanhemmilta. Kaikki lapset eivät pääse valitsemaan uraansa vapaasti ilman ulkopuolista vaikutusta. Esimerkiksi osalle maahanmuuttajataustaisista lapsista opinto-ohjaajat suosittelevat opiskelua matalapalkkaisella alalla, vaikka koulutodistus riittää lääkäriksi. Tuntemattoman sotilaan Koskelan näköisen miehen on varmasti helpompi lähteä lukemaan poliisiksi kuin nuoren romanin. Jo aikoinaan omalla ala-asteellani insinöörin poika oli aina oikeassa ja rekkakuskin poika väärässä, eikä tasa-arvo koulussa vieläkään toteudu riittävän hyvin.
Myös yrittäjäksi on helpompi ryhtyä, jos alun rahoitus löytyy perintörahoista tai lähipiiristä. Kaikki halukkaat eivät edes saa lainaa, kun suvusta ei löydy vakuuksia eikä kaikille ei löydy lainaan valtiota takaajaksi. Ja toki on helpompi ryhtyä yrittäjäksi, jos malli siihen löytyy kotoa. Se että joku onnistuu vaikeammistakin lähtökohdista ei tarkoita, että kaikilla on sama mahdollisuus.
Jos talousoikeiston puheet reilusta pelistä ja tasavertaisista mahdollisuuksista pitäisivät paikkansa, maailma toki olisi paljon parempi paikka. Mutta vielä se ei ole. Sellaiseen maailmaan oma punavihreä ajatteluni yrittäjätaustaisena ammattilaisena ja perheyrityksen taloudenhoitajana pyrkii. Sikäli tavoitteissa on paljon samaa ja jos ollaan rehellisiä ja tosissaan, löydetään yhteiset keinot, millä tavoitteeseen päästään. Yrittäjäkin voi olla arvoissaan vasemmistolainen ja vihreä.
Linkki kilpakumppanin mielipidekirjoitukseen: https://www.uusimaa.fi/paakirjoitus-mielipide/4143793