Blogini esittelytekstissä mainitsen muitelmiin kuuluvista nuoruusvuosien seikkailuistani. Tänään on pienen saarivaltio Itä-Timorin itsenäisyyspäivä. Nuorena miehenä aloitin yhteistyön silloin Indonesian miehityksen alla eläneen Itä-Timorin opiskelijavastarintaliikkeen kanssa. Ne olivat seikkailuntäyteisiä vuosia. Yhdessä kansainvälisen solidaarisuusliikkeen kanssa Itä-Timorin kansa voitti taistelun itsemääräämisoikeudesta ja perusti oman valtion 20.5.2002.
Solidaarisuusliikkeessä toimimiseen kuului monia jännittäviä vaiheita, vaikka kaikkein uskomattomimmat tarinat kuuluvatkin ystävilleni. Salaiset viestit ja koodinimet olivat monelle meistä arkipäivää. Toisin kuin sarjakuvissa, opiskelija-aktivistit eivät kuitenkaan kutsuneet toisiaan numeroilla. Jotkut sissikomentajat tosin käyttivät sellaisiakin koodinimiä.
Aktiivinen yhteistyö jatkui omalla kohdallani yli kymmenen vuotta. Oli erittäin mielenkiintoinen kokemus seurata siviiliyhteiskunnan rakentamista pommien raunioittamista kaupungeista kohti modernia yhteiskuntaa. Ulkoministeriön konsulttina pääsin tutustumaan erityisesti kansalaisjärjestökenttään, mutta myös muun muassa opetussektoriin ja poliisikoulutukseen. Pienessä nuoressa valtiossa opin nopeasti yhteiskunnan eri sektorien vuorovaikutuksesta, ja miten ottaa kaikki irti vähistä resursseista. Tätä kokemusta voin hyödyntää edelleen tarkastellessani pitkää rauhanaikaa elänyttä omaa suomalaista yhteiskuntaamme.
Suomalaisina meidän täytyy muistaa olla kiitollisia niistä mahdollisuuksista, joita oma sukupolvemme on saanut ja pitää huoli siitä, että siirrämme viestikapulan eteenpäin vähintään yhtä hyvässä kunnossa kuin missä sen saimme.
Hyvää itsenäisyyspäivää kaikille Itä-Timorilaisille!